Eläinsairaala Evidensia Tammisto Vantaa en Vantaa

🕗 horarios

comentarios 5

• 

  Ashtray Heart

  :: 21 mayo 2018 09:11:33

  Kissan lääkitys laiminlyötiin täysin, ell ei ollut tavattavissa jotta tutkimuksesta ja kotiutusohjeista olisi saanut mitään selvää. Kissa oli aivan paniikissa koska he pitävät hoitotiloissa kissoja ja koiria samoissa tiloissa. Välttäkää tätä paikkaa!!!

• 

  Emilia Laitinen

  :: 21 marzo 2018 11:01:16

  Hyvä ja asiantunteva palvelu. Vaikka jouduttiinkin koirasta yllättäen luopumaan, osasi päivystävä lääkäri olla tilanteessa samalla rehellinen ja myötätuntoinen. 🙏

• fi

  Outi Uuskoski

  :: 30 diciembre 2017 00:42:15

  Hoidosta 5/5, kuten myös asiakaspalvelusta! Ei varmaan edullisin paikka, mutta karvainen perheenjäsen sai täältä loistavaa hoitoa. Hoitoon pääsi nopeasti ja soittivat vielä kotiin sairaalahoidon aikana hoitosuunnitelmasta ja kuulumisista. Ehdottomasti suosittelen!

• fi

  Susanna Salonen

  :: 09 octubre 2017 14:52:08

  Pieni villakoiran pentu sai päivystyksessä 8.10.2017 nopeasti asiantuntevaa ja ystävällistä hoitoa. Eläinlääkäri Kristiina Suominen ansaitsee suuret kiitokset kuin myös muu henkilökuntakin, joiden kanssa asioin. Kiitos!

• fi

  Tanja K

  :: 25 septiembre 2017 12:55:21

  Koiramme oli vakavasti sairas, lääkärikäyntejä Tammiston Evidensiassa oli useita (hieman alle kymmenen). Erikoislääkärin (Karoliina Autio) koin päteväksi, asiakaspalvelu ilmoittautumistiskillä oli hyvää. Osa hoitajista oli hyvinkin empaattisia ja ymmärtäviä. Erityismaininta Kati Hummelinille inhimillisyydestä. Olen kiitollinen muutamista hyvistä hetkistä, jolloin koin hoidon olevan hyvää ja omistajan kohtaamisen asiallista. Neljä tähteä lähteekin sitten pois, koska oli muutamia hyvin huonoja hetkiä, joissa omistaja oli totaalisen avuton, eikä hätää ymmärretty. Ensimmäisenä erään hoitajan kyvyttömyys hoitaa verikokeen ottaminen asianmukaisesti. Koirani kanssa oltiin sitä ennen oltu lukemattomissa verikokeissa aikaisemmin, joka kerta kaikki oli mennyt hyvin ja näyte saatu otettua. Tälläkin kertaa tapani mukaan rauhoittelin koiraa, jonka ansioista koirakin (muina kertoina aina ennen tätä) rauhoittui. Hoitaja oli hyvin hermostunut heti alusta asti, johon koirani herkkyytensä vuoksi reagoi voimakkaasi ja alkoi jännittää. Hoitaja ei saanut lukuisista yrityksistä huolimatta näytettä otettua, ja alkoikin syyttää meitä omistajia hermostuneisuudesta. Hän kutsui paikalle toisen hoitajan, ja käski omistajat ensin sivummalle istumaan. Kokemuksesta tiesin, että koira hermostuu siitä enemmän, mutta meitä ei kuunneltu. Niinhän siinä kävi, koira hermostui ja alkoi rimpuilla. Sitten meitä taas syytettiin, että meidän hermostuneisuus sai koiran käyttäytymään niin. Oltiin itse tilanteessa rauhallisia, hoitajat olivat silminnähden hermostuneita. Meidät käskettiin hoitohuoneesta ulos. Oli sydäntäraastavaa kuunnella kuolemansairaan koiran riipivää huutoa ja kiljuntaa ilman, että pystyi itse tekemään mitään muuta kuin antaa sen tapahtua. Vieläkin puistattaa. Toinen huono kokemus oli, kun koiraamme hoitanut erikoislääkäri jäi lomalle. Sillä hetkellä ei ollut tilanteen akuuttiuden ja kiireellisyyden vuoksi saatavilla aikoja toiselle erikoislääkärille, koska hän hoiti sillä hetkellä yksin kaikkia erik.hoitoa vaativia potilaita. Häntä pystyi konsultoimaan, jonka minulle kertoi jo koiraamme hoitanut erikoislääkäri ja Tammiston toinen lääkäri. Saatiin aika lääkärille, jonka luona ei vielä oltu käyty. Hän oli yleislääkäri, jolla ei ollut spesifistä tietoa koiramme vaativan ja henkeä uhkaavan sairauden hoidosta. Ensimmäisellä käynnillä äärimmäisen huolissani kysyin, että josko hän voisi konsultoida koirani hoitoon liittyen tätä suositeltua erikoislääkäriä, jotta saadaan hoito niin hyväksi kuin suinkin mahdollista. Tämä yleislääkäri otti siitä nokkiinsa ja tiuski meille, että kyllä hän osaa hoitaa. Suuttui siitä ja meni aikansa, että leppyi. Muutaman päivän kuluttua tämän saman yleislääkärin luona käydessä koiran veriarvot olivat laskeneet hälyttävälle tasolle, mutta maallikkoina me omistajat emme tietenkään osanneet tulkita kaikkia verikokeen tuloksia. Lääkäri kaunisteli tilannetta, eikä kertonut meille, että ollaan menossa kohti koiran munuaisten tuhoutumista. Vitsaili vaan, että näyttää jo paremmalta, ei kannata ehkä ihan monen tunnin metsälenkkejä vielä tehdä, mutta jotain sinne päin on jo ok. Koiran tila oli jo tässä vaiheessa huono. Meille annettiin täysin väärää tietoa ja toivoa siitä, että koira parantuisi, vaikka tosiasiassa koira oli kuolemassa. Erikoislääkäriaikaa emme enää saaneet, koska kaikki olivat kuulemma edelleen täynnä pitkälle eteenpäin. Viimeisellä lääkärikäynnillä (lääkäri oli eri) meille sitten sanottiin ne kauheat sanat, että koiramme ei tule tästä selviämään, on vain ajan kysymys kuoleeko tunneissa vai päivissä. Piti tehdä elämäni vaikein päätös koiran päästämisestä kärsimyksistään. Koiralle oli annettu ennen lopullista nukutuspiikkiä rauhoittavaa. Koira sylissäni alkoi lipumaan tajuttomuuden rajamaille ja olin ymmärrettävästi aivan shokissa ja tuskissani. Tämä lääkäri osoitti sitten vielä täydellisen tahdittomuutensa ja lykkäsi siinä tilanteessa käteeni uurnavaihtoehdot ja käski valita. Ei viitsinyt odottaa, että koira on poistunut keskuudestamme. Tämä kaikki maksoi tuhansia euroja ja mulle ei jäänyt kuin traumat.